*

timokaunisto

Sianpaska ei ole tutkimusseksikästä

Professori Erkki Aura teki kymmenkunta vuotta sitten merkittävän keksinnön. Maatalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisilla tehdyissä kokeissa selvisi, että tavalliset maabakteerit saadaan pilkkomaan lietelantaa. Lannassa olevat ravinteet, etenkin fosfori ja kali on mahdollista erottaa ja ottaa talteen täsmällistä kierrätystä varten.

Ehkä välittömin hyöty menetelmästä on siinä, että sen avulla kotieläinten jätöksistä tulee käytännössä hajuttomia. Maaseudun keväinen normituoksu olisi mahdollista häivyttää nostalgisten muistojen joukkoon.

Aura sai tutkimukselleen jonkin verran lisärahoitusta. Hiljattain hänen tiimistään on väitellyt Anni Alitalo, joka on kehittänyt menetelmää edelleen. Nyt myös typpi voidaan sitoa striimaamalla veteen ja levittää nesteenä pellolle suoraan kasvien käyttöön.

Auran keksintöä on yrittänyt kaupallistaa pohjalainen Pellonpaja. Toistaiseksi käytännön menetelmiä on vielä niukasti.

Suomessa ei tunnuta tajuavan tämän kehityksen mahdollisuuksia ympäristön, talouden ja työpaikkojen kannalta. Auran ja Pellonpajan työlle on annettava kaikki kunnia mutta tämän luokan innovaatiossa tarvittaisiin myös määrätietoisempaa julkista panosta. En ole juurikaan huomannut, että biotalouden noususta puhuvat Sitra tai Tekes tai muu julkinen rahoittaja olisi ollut innokkaasti nostamassa tätä kierrätyskeksintöä suomalaisen tuotekehittelyn keihäänkärkiin. Voi olla, että syyt ovat inhimillisiä - kuten tutkijan tai yrityksen haluttomuus jakaa mahdollisuutta.

Keksinnön potentiaali on valtava. Maailman tunnetut fosforivarat riittävät arviolta alle 200 vuoden ajan. Väestönkasvun myötä ruoan tuotanto olisi kaksinkertaistettava alle 50 vuodessa. Tämä ei onnistu ilman tehokasta pääravinteiden käyttöä ja kierrätystä. Toisaalla järvet ja meret kärsivät niihin karanneiden karjanlannan ravinteiden reheivöittävästä vaikutuksesta.

Matti Vanhasen hallitusten aikana suomalaista kehitystyötä vauhditettiin "huippututkimusyksikköjen" (SHOKit) kautta. Rahaa ja panoksia käytettiin runsaasti. Myös maatalouden ravinteiden kierrätys oli listalla mukana - ehkäpä Auran keksintökin - mutta kaupalliset tulokset ovat kaiken kaikkiaan olleet niukkoja. Paskasta puhuminen kansainvälinen läpimurto mielessä ei ole ollut lähellekään yhtä seksikästä kuin "luova talous" tai punahupparimiesten "peliteollisuus".

Keskusta on nostanut esille erillisen kasvurahaston tarpeen. Uskon, että tämän tyyppisestä kohdennetusta avusta on hyötyä sellaisissa jo kasvua maailmalta hakevien yritysten rahoitustarpeissa, joilla on vaikeuksia saada riskirahaa tai pankkilainaa ilman kunnon vakuuksia. Auran kehittämän innovaation avuksi siitä ei vielä ole. Tässä tarvitaan olemassa olevalta systeemiltä järjestelmällisempää kykyä nähdä potentiaalia ja nostaa niitä ennakkoluulottomasti.

Ruoan tuottaminen, ravinteiden kierrätys ja kestävä kehitys eivät ole auringonlaskun aloja. Tämä pitäisi nähdä myös digihurman läpi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Erkki Aura on hieno tiedemies, kuten Timokin varmaan muistaa Viikin ajoilta (minulla oli maanviljelyskemia ja -fysiikka toisena pääaineena ja Erkki oli meidän assistenttimme 1970-luvulla, Simo Kivisaaren lisäksi). Keksintö on pätevä, mutta aivan yhtä toimiva ratkaisu olisi ollut siinä, ettei rakennettu näitä "Hemilän jättisikaloita", Tanskan ja Hollannin tavoin. Itse ehdotin aikoinaan tyystin toisen ratkaisun: LuomuSuomi, jossa olisimme erikoistuneet aivan eri tavalla kuin nyt on tehty (jossa mm. MRSA-bakteeri vaanii).

Jukka Rajalan kirjoista jokainen pystyy lukemaan millä tavoin siinä vaihtoehdossa olisi käsitelty sianlietettä ja mikä olisi ollut eläintiheys/ha ja per sikalaneliö.

Harmi, ettei tuottajajärjestö, ei keskustapuolue, eivätkä maatalouspoliitikot silloin oikein tajunneet, mistä olisi voinut olla kyse. Myöhemmin jopa Ollila ja Stubb tajusivat..."maalaisjärkikö"?

Hyvää uutta vuotta, joka tapauksessa!

P.S.: Sianliete on tutkimusseksikästä; tässä hieno esimerkki siitä, miten naudanliete palautuu tyylikkäästi ravinnekiertoon (250 lypsylehmää):

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/33425-itame...

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173175-sini...

Käyttäjän timokaunisto kuva
Timo Kaunisto

Kyllä vain Ilmari, sitä vaihtoehtoa ei suostuttu riittävästi edes miettimään. Tosin tuota ravinteiden kierrätystä varten tämäkin menetelmä sopisi myös luomuun ja perheviljelmätiloille erityisesti.

Hajautettu tuotantomalli olisi ollut ympäristölle parempi. Nyt joudutaan ajattelemaan vain jokaista sentin puolikastakin kustannuksia - siinä yksi syy, miksi nämä talteenottomenetelmät etenevät hitaasti. Talonpojilla ei yksinkertaisesti ole varaa investoida juuri mihinkään "ekstraan".

T Piepponen

Sanon noin harrastelijana, että hyvä juttu. Ja jatkan ylivilkkaussyndroomassani hajanaisesti jotta:

-Luun polttaminen----->superfosfaatti?

-Jostain olen saanut käsityksen, että fosforia on kylvetty peltoihin turhaan. Käsitykseen liittyy että kasvit eivät voi käyttää +200% fosforia mitenkään = ei lisää satoja ollenkaan + siitä seuraavat biologiset ongelmat. Voin olla väärässä ja jos näin on niin sitä tulee korjata.

-Meillä on kaatopaikat täynnä jätettä. No mitä sille tehdään, vai ei mitään?

-Sienten viljely? Tuhat kilogrammaa purua tuottaa noin 300-600 kilogrammaa syötävää. Sienten kemikaali-arsenaali pystyy hajoittamaan jopa PAH-yhdisteitä.

Politiikka helevettiin ja toiminta tilalle.

Hyvää uutta.

Käyttäjän tommijalava kuva
Tommi Jalava

Mistä muuten tuo 200 vuotta? Minä olen antanut itseni ymmärtää aikaa olevan oleellisesti vähemmän (50v)! Tärkeää ei niinkään ole fosforin täydellinen loppuminen vaan se, että helpohkosti ja kohtuuhintaisesti hankittava fosfori loppuu.

http://yle.fi/uutiset/fosfori_loppumassa_maapallol...

Toimituksen poiminnat